Miksi vain unelmoit?

Unelmat ovat kenties yksi tärkeimpiä osia elämässämme. Unelmat ovat niitä, jotka tekevät meistä juuri meidät. Et ole vain Minttu, olet Minttu, joka unelmoi kirjan kirjoittamisesta, ulkomaanmatkasta tai uudesta autosta.

Ajan saatossa moni toteuttaa reissun ulkomaille, jos se vain sattuu sopimaan budjettiin. Useat ostavat auton, koska sen nyt vain sattuu tarvitsemaan arjessa. Mutta moni kirja jää kirjoittamatta tai lupaava käsikirjoitus pöytälaatikkoon tai nykypäivänä tietokoneen kovalevylle. Se pölyttyy ja unohtuu – aivan kuten unelma kirjasta ja yllättäen oletkin vain Minttu, Minttu, jolla joskus oli unelma.

Voit ajatella, että sinulla ei ole rahaa ulkomaanmatkaan tai uuteen autoon, mutta väitän, että sinulla on kaikki valmiudet toteuttaa unelmasi kirjasta. Silti useimmat meistä eivät tee sitä. Miksi? Unelma hukkuu ruuhkavuosiin, ei ole aikaa. Unelma kirjoittamisesta on järjetöntä haihattelua – niinhän meille on hoettu lapsesta lähtien. Jo kuuluit niihin, jotka unelmoivat kirjailijan ammatista, olet varmasti kuullut erinäisen kerran lauseen: ”Ei sillä kirjoittamisella tienaa” tai ”Ei se ole oikea ammatti” (mene sanomaan tämä jälkimmäinen, vaikka Ilkka Remekselle). Ehkä uskottelet itsellesi, ettet osaa kirjoittaa.

Kirjoittaminen on opeteltavissa oleva taito. Se on kuten aivan kaikki muukin ihmisen tekemä – tekemällä oppii. Mitä enemmän kirjoitat ja luet, sitä paremmin kirjoitat. On hassua miten monet kuvittelevat, että kirjoittaminen on jotenkin sisäsyntyinen taito, joka toisilla on ja toisilla ei. Kukaan ei odota sinun osaavan piirtää huipputeosta, jos et ole ikinä harrastanut piirtämistä. Tai kukaan ei odota sinun soittavan konsertissa, jos et ole ikinä harjoitellut soittamista. Aivan samalla tavalla kirjoittaminen opitaan sana kerrallaan, kirjoittamalla (ja lukemalla).

Uskon, että kaikkeen tähän vastaus on luvassamme kirjoittaa. Jokaisella meistä on tämä lupa. Joskus sen keksiminen ja löytäminen voi vain olla asteen verran haasteellisempaa (älä huoli, minä autan). Se on lupa ottaa aikaa kirjoittamiselle – myös niissä ruuhkavuosissa. Se on lupa kirjoittaa, vaikka kirjoittaisimmekin maailman surkeinta tekstiä (usko pois, se vain tuntuu siltä). Se on lupa kirjoittaa juurikin siksi, että se tuntuu hyvältä, se on meidän unelmamme ja se tekee meistä niitä ihmisiä, joita haluamme olla.

Siksi sanoisinkin, että älä unelmoi kirjoittamisesta – kirjoita. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi, eikä kukaan voi ottaa sitä sinulta pois. Kirjoita jo tänään, huomenna on uusien sanojen aika.