Täydellistä tekstiä etsimässä

Moni kirjailijaksi haluava, mutta ei välttämättä vielä niin kovin asiaan perehtynyt, kuvittelee, että teksti kirjoitetaan alusta loppuun ja se oli sitten siinä. Tarinassa on kerrottu, siinä on alku ja loppu – mitä sitä suotta enää muuttelemaan.

Kuvittelin näin joskus itsekin. Voi sitä nuoren kirjoittajan tulenpalavaa intoa napauttaa tekstille se viimeinen piste (nyt on bileet!). Sitten vain kirjoittamaan saatekirje kustantamoon ja teksti postiin. Olisi voinut muutama pettymys jäädä väliin, jos joku olisi kertonut, ettei kirjoittaminen ole vain alusta loppuun kirjoittamista, vaan toinen yhtäläinen työsarka odottaa vasta. On aika kaivaa esille kirjoituksen korjaajan työkalupakki ja tarttua toimeen.

Uskollinen (ja pätevä) lukija

On totta, että omille virheilleen tulee helposti sokeaksi. Siksi jokaisen kirjoittajan parhaita työvälineitä on uskollinen koelukija, joka lukee keskeneräisen tekstin, kertoo mielipiteensä ja tekee korjausehdotuksia. Tällä tavalla esimerkiksi monet piiloon jääneet kirjoitusvirheet saattavat jäädä kiinni. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että lukija on asiansa osaava ja haluaa paneutua aiheeseen.

Jokinen kirjoittaja törmää varmasti jossain vaiheessa kirjoittamistaan tilanteeseen, jossa hän antaa tekstin luettavaksi jollekin tutulle ja jää korkein odotuksin odottamaan palautetta. Sitten, kun lukijan näkemys tekstistä on tyyliä ”Olihan se ihan hyvä” tai ”Ihan ok”, tuntee kirjoittaja itsensä herkästi petetyksi vähintäänkin pettyneeksi. On toki aina mukava kuulla, että oma teksti on hyvä, mutta tällaisena kaiken kattavana ilmaisuna ilmaan jää roikkumaan kysymys, että oliko teksti oikeasti hyvä vai eikö lukija halunnut kertoa oikeaa mielipidettään. Tai halusiko lukija vain kuitata kommentoinnin mahdollisimman helposti tai syventyikö hän kunnolla edes koko tekstiin?

Parhaat uskolliset lukijat ovat niitä, jotka lukevat muutenkin paljon. He tietävät millaisista teksteistä pitävät ja usein myös miksi. Heillä on kokemusta hyvistä, huonoista ja parhaista kertomuksista. He osaavat verrata kirjoittamaasi aiemmin lukemaansa.

Jos tällaista henkilöä ei nyt millään löydy omasta lähipiiristäsi, älä hätäänny. Hätä ei ole tämän näköinen. Uskollisen lukijan voi löytää esimerkiksi kirjoituskurssilta, jossa on muita kirjoittamisesta kiinnostuneita. Joillain kirjoituskursseilla saat palautetta myös kurssin vetäjältä, joka yleensä tietää yhtä ja toista kirjoittamisesta. Lisäksi omaa kriittistä lukemistaan on mahdollista kehittää. Usein virheiden huomaaminen toisen tekstistä on paljon helpompaa kuin omasta, mutta kun hahmottaa muutamia kriittisen lukemisen sääntöjä, sen saa ohjattua myös omaa tekstiä kohtaan.

– Jos kriittinen lukeminen aiheena kiinnostaa, kannattaa tutustua Pinkumin Minä ja muut-kurssille, jolla käsitellään nimenomaan kirjoittamista ja kriittistä lukemista.

Kirjoitusvirheet ja kielioppi

On tärkeää, että uskollinen lukija – ja sinä – hallitsette kieliopin ja oikeinkirjoituksen. Proosa on taiteenlaji, johon kuuluu se, ettei kaikkia kielioppisääntöjä tarvitse noudattaa, mutta yleensä tärkeänä pääsääntönä on pidetty sitä, että säännöt on hyvä tuntea, jotta niitä voi rikkoa.

Erityisesti omien kirjoitusvirheiden löytäminen tekstistä voi olla todella vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että lukiessasi omaa tekstiäsi, helposti oikaiset, kun tiedät sisällön valmiiksi. Lisäksi on tutkittu, että ihmisen aivot tunnistavat sanan, jos ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikein. Koska teksti on tuttua ja pystymme lukemaan sitä, monet hyvin ilmeisetkin kirjoitusvirheet jäävät meiltä helposti huomaamatta.

Tämän päivän tekstinkäsittelyohjelmat onneksi auttavat tässä asiassa ja niitä kannattaakin käyttää. Esim. wordin oikoluku ei ole täydellinen, mutta antaa hyvin suuntaa. Kun sanan alle ilmestyy punainen aaltoviiva, on hyvä hetki pysähtyä miettimään miksi.

Jos yhdyssanat tuntuvat vaikeilta, aina voi kääntyä googlen puoleen. Jos kirjoitat googleen vaikka ”muun muassa”, tulet hyvin äkkiä havaitsemaan, että oikea muoto on muun muassa, ei muunmuassa. Tällä haulla löytyy mm. Kielikellon ”Yhteen vai erikseen”-artikkeli, josta löytyy hyviä ohjeita moniin vastaaviin mahdollisesti päänvaivaa aiheuttaviin sanaliittoihin.   

Usein tekstin lukeminen ääneen auttaa hahmottamaan omia kirjoitusvirheitään. Kun luet ääneen, näet tekstin monesti eri tavalla kuin hiljaa ajatuksissasi lukemalla. Samalla helposti huomaat kuinka teksti rytmittyy ja miten sujuvaa se on.

Toisto

Yksi asia mihin tekstiä tarkastaessa kannattaa kiinnittää huomiota on toisto. Toisto voi olla aivan loistava tehokeino, mutta liiallista toistoa tulee välttää. Toistolla on aikansa ja paikkansa ja se toimii esimerkiksi repliikeissä.

– Herää! Herää! Herää! Sakari huusi ja yritti ravistella pikkusiskoaan hereille. Savua tulvi huoneen oven alta ja Sakari pohti kuinka kauan heillä mahtoi olla aikaa pelastautua ikkunan kautta.

”Herää”-sanan toisto tuo tekstiin tunnelmaa ja todenmukaisuutta. Se kertoo Sakarin hätääntymisestä ja antaa lukijalle tietyn kuvan.

Kaisa oli hyvin, hyvin vihainen. Hän oli niin vihainen, että suorastaan kihisi. Hän oli niellyt kiukkunsa jo joitakin viikkoja, mutta nyt Kaisan mitta oli täynnä.

Tässä esimerkissä ”hyvin, hyvin” ja ”vihainen”-sanan toisto ovat toimivia tehokeinoja. Tekstissä on enemmän tunnetta kuin, jos se olisi kirjoitettu pelkistetysti:

Kaisa oli niin vihainen, että suorastaan kihisi.

Usein toisto on kuitenkin turhaa ja yleensä se syntyy helposti tahattomasti. Katsotaanpa seuraavaa esimerkkiä.

Kaisa oli lähdössä matkalle. Hän ei ollut koskaan matkustanut ulkomaille. Matka jännitti häntä suuresti. Kaisan oli aikomus nähdä Jan, johon hän oli tutustunut netissä, matkansa aikana. Matka kestäisi kaksi viikkoa.

Noh. Meistä jokainen näkee, ettei edellä oleva esimerkki ole kovinkaan sujuvaa tekstiä, mutta tämän kaltaista toistoa syntyy usein helposti. Äskeisen tekstin kuolemansynti on siis MATKA-sanan aivan turha toistuminen. Miltä kuulostaa, jos sama teksti onkin muodossa:

Kaisa oli lähdössä kahdeksi viikoksi matkalle ulkomaille. Se jännitti häntä suuresti, koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin reissannut kotimaan ulkopuolella. Eniten Kaisa odotti Janin tapaamista. He olivat tutustuneet toisiinsa netissä.

Tämä lyhyt esimerkki on toki yhäkin hyvin luurankomainen. Se kaipaa lihaa rangan ympärille. Eloa ja yksityiskohtia. Tämä esimerkki kertoo meille kuitenkin hyvin paljon toistoon liittyvistä ongelmista.

Otetaan vielä toinen lyhyt esimerkki. Usein toistoon sorrutaan, kun puhutaan jostain henkilöstä.

Kaisa odotti Jania puiston penkillä. Kaisalla oli yllään musta villakangastakki ja oranssit suorat housut. Kaisa hieroi kämmeniään yhteen. Kaisalla oli vähän kylmä, koska Kaisa oli unohtanut hanskat ja kaulahuivin hotellille. Kaisan hengitys huurusi. Kaisa tunsi olonsa hiukan epävarmaksi. Mitä, jos Jan ei tulisikaan? Kaisa yritti karkottaa tuon ajatuksen mielestään, mutta se kimposi takaisin kerta toisensa jälkeen.

Kyllä. Ymmärtänette jo mitä minä tarkoitan. Kaisa sitä, Kaisa tätä, Kaisa tota. Teksti näyttää aivan erilaiselta, jos korvaamme osan Kaisoista sanalla hän tai tiputamme ne kokonaan pois.

Kaisa odotti Jania puiston penkillä. Hänellä oli yllään musta villakangastakki ja oranssit suorat housut. Kaisa hieroi kämmeniään yhteen, sillä hänellä oli vähän kylmä. Hanskat ja kaulahuivi olivat unohtuneet hotellille. Hengitys huurusi. Epävarmuus hiipi hiljalleen mieleen. Mitä, jos Jan ei tulisikaan? Kaisa yritti karkottaa tuon ajatuksen mielestään, mutta se kimposi takaisin kerta toisensa jälkeen.

Toivon, että tästä postauksesta oli sinulle apua, kun pohdit miten voit kehittää omaa kirjoittamistasi. Jos uskot, että joku kirjoittamisesta pitävä ystäväsi saattaisi hyötyä tämän lukemisesta, voit hyvin jakaa tätä eteenpäin sosiaalisessa mediassa.

Jos taas koet kaipaavasi lisää vinkkejä kirjoittamiseen, voit liittyä Pinkumin sähköpostilistalle täällä.

Ja muista kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla – ja lukemalla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.